maanantaina, joulukuuta 06, 2010
Suosikkilauluni tähän aikaan viime vuonna.
Tällä listalla on ollut helppoja kuin myös joitain kimurantteja otsikoita ratkaista. Nyt ne ovat tulleet kahlatuksi läpi, nyt savotta on valmis kohdaltani. Joitain otsikoita olisin keksinyt vielä lisää, niin paljon jäi hyvää musiikkia soittamatta.
Miksi sitten tartuin tämän listan haasteeseen? Yksi syy lienee se, että tällaista soittolistaa omalla mielimusiikillaan tehtynä on tässä maailmankaikkeudessa vain yksi ainoa!
Vaikka meitä on miljardeja, niin tämä soittolista jokaisen kohdalla on oma- ikioma! Toki on olemassa se vaara, että tämä lista kiinnostaa vain tekijäänsä? So what? Kenties, mutta teehhän sinä lukijani omalistasi ja lähetä se bittiavaruuteen, siellä on tilaa!
Tähän viimeiseen lauluun löytyy ratkaisu helposti. Juuri tänä päivänä, (06.12.) niin viime vuonna, kuin tänäkin vuonna tämä laulu pysäyttää, ja niin sen kuuluukin pysäyttää. Laitan laulun kuvituksineen, kiitos kuvien tekijälle! Hyvin täydentävät laulun sanomaa!
sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010
Laulu lapsuudestani
Nyt yritän muistilokeroistani kaivaa laulua jonka muistaisin kaukaa lapsuudestani. Kotonani laulettiin hengellisiä lauluja, vanhat hyvät joululaulut palaavat mieleeni. Mutta, jospa tämä: Kummisetäni haki usein hevoskyydillä meidät, veljensä lapset, Tapaninpäivänä mummolaan. Siellä reessä lämpimässä vällyjen alla istuessamme saimme kuulla setämme laulavan sen aikaista mielilauluaan. Silloin kuulin ja opinkin tuon tilanteeseen hyvin sopivan laulun. Vuosikymmenien jälkeenkin olen tavannut itseni joskus laulamasta tuon laulun erästä säettä: "Voi miten pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla" Tietenkin se on:
Tapio Rautavaara: "Juokse sinä humma!"
lauantaina, joulukuuta 04, 2010
Laulu joka saa minulle syyllisyyden tunteen.
Mistähän moisen laulun löytäisin? Tuntisin syyllisyyttä sen soidessa? Katuisinko jotain sitä laulua kuunnellessani? Ei kai? Nyt tarvinnee antaa sinulle lukijani hieman löysiä ohjaksia. Saatan laittaa, ja laitankin laulun, joka suurta luovuutta käyttäen saattaisi toimia ko. otsikon alla. Se miten sinä taas tämän koet, niin hupsista! Laulussa kerrotaan uhkapelurista. En kuitenkaan näe itseäni kortti- enkä rulettipöydässäkään. Ehdotan, että katsomme ja tulkitsemme laulun sanoja hieman laveammin. Ja sehän meiltä käy! Tätä laulua ovat tulkinneet Eero Raittinen sekä uudempana Jorma Kääriäinen. Eeron tulkinnassa on selvästi enemmän särmää. Liekö se iän mukanaan tuomaa kokemusta? Vai olisiko se rahina sittenkin kuuntelijan korvassa? Niin kuin joku juttu oli katsojan silmässä? (malka, kauneus?)Päätä itse!
Eero Raittinen:" Uhkapeluri"
perjantaina, joulukuuta 03, 2010
Laulu jonka toivoisin osaavani soittaa.
Taas minut yllättää runsauden pula! On todella monia lauluja joita toivoisin että pystyisin soittamaan. Jos yksi pitää valita, niin olkoon tämä. Monet ovat käyttäneet tätä häävalssina, mutta onhan siitä moneen muuhunkin. Mm. rauhalliseen kuunteluun silloin kun on hyvää aikaa. Vain pelkäksi taustamusiikiksi tämä laulu lienee liian hyvä?
Heikki Aaltoilan orkesteri: "Akselin ja Elinan häävalssi"
torstaina, joulukuuta 02, 2010
Laulu jonka osaan soittaa instrumentilla.
Onhan meillä piano jolla olen tapaillut säveliä. Saamattomuuttani on se, etten ole kuitenkaan syvällisemmin asiaan perehtynyt. Sisareni soittaa mitä vain kun hän saa nuotit eteensä. Veljeni soittaa myös mm. kitaraa. Lapsistani nuorempi soittaa pianolla, vanhemmallakin tyttärelläni on musiikintaito lähellä sydäntä. Olisiko niin, että minulle jää sitten tämä kuuntelupuoli? Tämän laulun melodiaa tapailen usein pianollamme. Etsin tähän elokuvasävelmään monista tulkinnoista mielestäni parhaan. Kas tässä,
Peggy Lee: "Johnny Guitar"
keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010
Laulu joka minut nauramaan..
Jotakin ajankohtaista, jotakin iloista, jotakin yllättävää. Noista ajatuksista käyn kokoamaan seuraavaa laulua. Olemmehan nyt joulukuun ensimmäisenä päivänä menossa jo hurjaa vauhtia kohti uutta lämmintä kesää! Tämä laulu on mahtipontisen iloinen. Siinä lauluun sitoutuvat täysin rinnoin niin laulaja kuin häntä säestävät hanuritkin! Ja yllätystä syntyy heti kun hiirelläsi nokkaset nuolta, ja sulomusiikki täyttää huoneesi! Nauti!
M. A. Numminen: "Kotiharjun päällä"
tiistaina, marraskuuta 30, 2010
Day 24 – A song that you want to play at your funeral
Päivä numero 23 olen jo soittanut. Se tuli instrumentaaliversiona numerolla 7.
Päivä 24 saa vapaan suomennoksen. Laulu jota haluan soittaa ongelmassani. Laulujen löytäminen on ollut joskus vaikeaa, joskus helppoa. Tämä kuuluu kategoriaan helppo. Puhelimeni soitto-ääni on tämä. Ongelmani ratkeaa kun vastaan puhelimeen! Laulajan etunimi on anoppini anopin kaima, eli myös appeni äidin kaima A L M A. Sukunimeltään toki poikkeavat toisistaan. Laulajalla se on Cogan ja lauluna iki-ihana Tennessee Waltz. Lieköhän tämä oikeasti valssi? Kuuntelehan ja päättele!
Alma Cogan: "Tennessee Waltz"
maanantaina, marraskuuta 29, 2010
Laulu jota kuuntelen kun suru on vallannut mieleni.
Listantekijällä alkaa nyt tulla samansuuntaisia laulupyyntöjä. Mutta listan loppuun asti kuljen päättäväisesti. Tapani ei ole jättää kesken, joten jos nyt suru olisi vallannut mieleni, niin miten sieltä nousisin? Tulee mieleeni Fenix lintu, joka tuhkasta nousi. Kävisikö tähän joku slaavilainen jonkin verran kaihoisa sävel? Nyt olen hieman epävarma juuri tämän laulun sopivuudesta. Jotenkin laulu tää kuitenkin mieltäni kiehtoo. Keinuva sävel, kaihoisat sanat. Luulenpa, että tämän lauluntekijä, jossain tuolla Volgan rannalla on ollut surullinen. Mutta laulun tehtyään, päästäessään tämän "linnun" lentoon sillä on ollut varmasti terapeuttinen vaikutus häneen. Vai mitäs luulet?
Souvarit: "Sininen huivi"
sunnuntaina, marraskuuta 28, 2010
Laulu jota kuuntelen kun olen onnellinen.
Siihen tilanteeseen kun on iloinen sekä onnellinen sopinee montakin kappaletta. Pois tietenkin mollivoittoiset sävelmät. Tilalle iloista duuria! Valitsen niistä erään, jonka laulaja sekä iso orkesteri ansiokkaasti saa juuri tähän lauluun letkeän, mukaansa tempaavan rytmin. Sitä on aivan pakko hyräillä mukana. Eikö vaan?!
Dean Martin: "Buona sera signorina.."
lauantaina, marraskuuta 27, 2010
Laulu jota kuuntelet kun minua "hatuttaa"
No koskas minua enää hatuttas? Ei sitä enää viitsi siihen tuhlata energiaansa. Joskus nuorempana joku asia "pisti oikein vihaksi". Mutta nyt kun elämä on seestynyt, asiat ovat löytäneet oikean, arvoisensa paikan nii`in. Mittee sitä ennee? Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että jos kaikki kriittisyys loppuu, niin loppuu myös kehitys. Tuohon otsikkoon kun palaan, niin pitäisikö minun miettiä jostain kaukaa laulua jonka sanoista, sävellyksestä lepyin?
Tässä olisi laulu joka saa sinutkin hymyilemään! Vielä jos käyt katsomassa tämän laulun Youtuubissa niin kyllä herkistyt! Lauluun on tehty harvinaisen hyvä ja osuva kuvitus!
Veikko Lavi: "Sukuvika on se kun suksi ei luista"
perjantaina, marraskuuta 26, 2010
Laulu suosikki albumilta.
Vesa-Matti Loiri lauloi levyllisen Eino Leinon runoja joskus seitsemänkymmentä luvulla. Sillä LP:llä on monia hyvin laulettuja sekä sävellettyjä runoja. Mm. Jo kerran aioin laittaa "Lapin kesän". Taas tuo mainio laulu jää toiseksi, ehkä siksi kun on niin paljon soitettu. Samalle korkealle tasolle nousee myös mielestäni tämä, Vesa- Matti Loirin esittämä: "Nocturne"
torstaina, marraskuuta 25, 2010
Laulu jonka haluaisin kuulla radiosta.
Aluksi vastaus eiliseen kysymykseen, tietenkin savolaisuudesta kertoo pohojalainen Järviradio!
Muistan kaukaa laulun, joka jäi mieleeni. Laulu on tietääkseni kanadalainen kansalaulu ja sen teki tunnetuksi Neil Young. Katsoessani Youtuben sivuja huomaan, että tällä versiolla on ollut selvästi eniten katsojia. Samalla sivulla on vähemmän soitettu tulkinta. Laulajana kuitenkin lähes yhtä tunnettu Johnny Cash. Tätä en ole koskaan kuullut radiosta! Ei ole huono "Jussi Käteisenkään" versio, eihän?
Johnny Cash, "Four strong winds"
keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010
Laulu jonka usein kuulen soivan radiossa.
Varsinkin autolla ajaessani mielelläni kuuntelen radiota. Laulu joka sieltä kuuluu riippuu useinkin valitsemastani asemasta. Kesä aikaan kuuntelin enimmin Lomaradiota. Aseman lähetysaika on valitettavan lyhyt, toukokuusta lokakuuhun. (Niin kai lomatkin?) Tällä hetkellä valintani on Iskelmäradio, Yle Keski-Suomi ja joskus Järviradio. Jokainen kanava noista soittaa itselleen tyypillistä musiikkia. Veikkaan, että voisin tunnistaa kanavan jos kuulen toimittajan musiikkivalinnan. Niin pystyt sinäkin, näin uskon. Esimerkiksi jos kuulet tämän ikivihreän, niin mikä on kanava? Vastauksen kanavasta annan sinulle huomenna.
Nyt tulvahtakoon korviisi herkkä ja kaunis kertomus Pörsänmäeltä, sen Likolahden rannalta. Jaakko Tepon "syväluotaus rakkauden mystiikasta". Eli "Hilma ja Onni"
tiistaina, marraskuuta 23, 2010
Laulu josta pidit, muttet enää..
Tämä otsikko täyttänee perinteisen iskelmän elämänkaaren. Se iskee aluksi nopeasti ja syvälle, mutta vain hetkellisesti. Vaipuu sitten unholaan, joskus yllättävän nopeastikin. Tällaisia muistan "kassapäin". Mm. Urpon valloittavan notkea esitys ja yhtä notkea melodia! Tätähän "kansakunta kaipaa, teryleeniä!"
sunnuntaina, marraskuuta 21, 2010
Laulu joka kuvaa minua. Tähän kohtaan jouduin kysymään apua läheiseltä henkilöltäni. Ja kappas vain, apua sain! Hänen mielestä osuu, minun mielestä, no joo. Entä sinun mielestäsi? Voisko se olla noin? "Kulkurin iltatähti" on kokenut viime aikoina renesanssin. Moni nuoremmankin polven edustaja on tätä laulanut. Voit kuunnella versioita Youtubesta. Turvaudun kuitenkin vanhempaan.
Tapio Rautavaara, "Kulkurin iltatähti"
Laulu josta kukaan ei odota minun pitävän.
Selasin läpi useampiakin lauluntekijöitä sekä laulajia, miettien mikä ihme tuo kappale voisi olla. Päädyin mukavaan lauluun, joka on muistaakseni seitsemänkymmentä luvulta. Monia lauluja on sen jälkeen tullut ja mennyt, mutta tämän laulun sanat ja sävel ovat jääneet mieleeni. Laulu täyttänee otsikon olettamuksen, ehkä et osannut sitä odottaa?
Katri Helena ja "Katson autiota hiekkarantaa"
lauantaina, marraskuuta 20, 2010
Laulu joka on syyllinen mielihyvään.
Noin sen käänsin, noin sen ymmärsin.
Tämän vuoden Euroviisumme oli mielestäni iloinen ja hauska rallatus. Olin todella yllättynyt kun se ei mennyt jatkoon alkukarsinnoista. Tämän laulun kera positiivinen hyvämieli lyö ylitseni kuin lämmin hyökyaalto! Ehkä se saavuttaa sinutkin?
Kuunkuiskaajat: "Työlki ellää, mut` kaupal rikastuu"
perjantaina, marraskuuta 19, 2010
Bändi jota vihaat.
Sana "hate"= vihata ei oikein istu kielelleni. Liian raakaa, liian dramaattista. Kompuuttorini harmaan, mutta harvan tukkani alla takoo erroria, ei onnistu. Ensi kerran tämän listan teon aikana olen ymmälläni ja vielä perusteellisesti. Hei mutta, nyt keksin! Minun on syytä lieventää tämän otsikkojen laatijan ehdottomuutta. Kirjoittajan oikeudella muutan siihen orkesterin nimen josta en suuremmin välitä. Hyvä ystäväni, "joku tykkää äidistä, joku taas tyttäriin kajoaa". Herkistä korvasi nyt kuulet ihanaa nenään laulamista! Nylon Beat: "Satasen laina"
torstaina, marraskuuta 18, 2010
Laulu suosikki orkesteriltasi. Näitä on useampia. Tunnistan monta bändiä jotka ovat mielestäni levyttäneet hyvää musiikkia. Mutta, että joku noususi ylitse muiden hmmmhmm...kompuuttori korvieni välissä selaa muistipaikkoja.. Beatles? Teijo Joutsela ja Humppaveikot? Rollarit? The Queen? Muististani löytyi näiden "bändien" laulamia lauluja useitakin. Vaikeaa on esimerkiksi Beatlesiä ohittaa, niin hyvältä se joskus tuntui. Mutta syvältä, kaukaa löytyi myös orkesteri nimeltään Manfred Mann. Heidän älpeetään soitettiin silloin joskus paljon. Arvelet ehkä, että soitan heidän suosituimman: Do wah diddy diddy, mutta erehdyt. Jotakin rauhallisempaa, sopuisampaa. Youtube ei pettänyt taaskaan, kyllä se sieltä löytyi. Laulu "Come tomorrow" oli silloin (v.65) in. Hyvältä se kuulostaa vieläkin!
keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010
Laulu jonka avulla voin nukahtaa.
Olen saanut hyvät unenlahjat. En tiedä millaista olisi musiikki jonka aikana en pystyisi nukahtamaan. Ehkä joku vihainen raskasmetalli saattaisi toimia niin. Toisaalta, enhän minä kuuntele sellaista musiikkia muutenkaan. Valitsenkin laulun, jossa ollaan kuin unessa, puhutaan unesta, nähdään unta, yksin, kaksin. Pidän sellaisten laulujen sanoista, joissa ei välttämättä ole sanottu kaikkea valmiiksi. On ilo, jos laulun kuuntelijalle jää mahdollisuus omaan tulkintaan. Ja nyt jää: Hector: "Olen nielaissut kuun"
tiistaina, marraskuuta 16, 2010
Kappale jonka voit/osaat tanssia! Nyt on paha! Enhän minä osaa tanssia. Harmaa pääni vaipuu syvälle hartioitteni väliin. Tunnen ahdistusta.
Joskus nuorempana myönnän kyllä yrittäneeni. Vanhempana minulle se on kerrottu: Älä! Mielelläni kuitenkin kuuntelen tanssimusiikkia. Eritoten valssi ja polkka ovat sellaisia askellajeja jotka tuntuvat hyvältä. Mielelläni niitä hyräilen. Mutta siihen se jää.
Jospa sinä, arvoisa lukijani olet tanssin ystävä, niin tässäpä sinulle kiperä polkka.
Maailmalla maineeseen noussut "vihannesten ystävien" Ievan polkka ja mainio Loituma!
maanantaina, marraskuuta 15, 2010
Vapaa käännös: Laulu jonka sanat tiedät/osaat ulkoa. Kiitos arvoisalle tämän idean keksijälle! Taidan useitakin lauluja, joten runsauden pulaa poden. Minkä laulun tähän sitten valitsisin? Jotain evergreeniä? Helpompaa? Tutumpaaa? Vanhempaa? Kauempaa? Laitanpa tähän musiikkia,jota listan ideoijakin ymmärtää. Musiikkia "in English". Sanat tulivat tutuksi palvellessani Suomen puolustusvoimia. Ja siitähän vasta aikaa onkin..
The Platters: "Twilight time"
sunnuntaina, marraskuuta 14, 2010
Laulu joka tuo mieleen tietyn tapahtuman.
Jo vain, tähänkin löytäisin useammankin laulun. Tärkeydessä omaan elämääni tämä valintani nousee korkealle. Tapahtuma on kaukaa. Silloin paikalla olleista useimmat eivät lue näitä nykyajan plogeja. Tietokoneetkin olivat silloin suuri kysymysmerkki. Eikä siitä ole kuin reilu neljäkymmentä vuotta! Ah, tätä kehityksen vauhtia jälkeen alkuräjähdyksen!
Tämä kappale soitetaan yleensä instrumentaaliversiona uruilla, nyt sen kuulet jousilla soitettavan.
perjantaina, marraskuuta 12, 2010
Näin sen koin: Laulu joka muistuttaa minua jostakin (paikasta). Tähän kohtaan löytyisi useitakin lauluja, useistakin paikoista. Ensin ajattelin, että tässähän olisi loistava paikka V.M. Loirin laulaa "Lapin kesästä". Oli monia kesiä jolloin kalastusmatka Lappiin suorastaan täytyi tehdä. Nykyään tilanne on hieman rauhoittunut. Alkuvuosina Lapissa kävin perheeni kanssa. Sitten kalakaverini oli "Rantasalmen lahja Keski-Suomalaiselle urheilukalastukselle": Pekka. Viimeaikaiset reissut olen taas tehnyt hyvän ystäväni Topin kanssa.
Laulun valinnassani halusin kuitenkin mennä vielä hieman syvemmälle, lapsuuteeni. Eräässä kirjoituksissani viittaankin tapahtumaan, joka on jäänyt mieleeni. Tämä sävelletty runo on tehty musiikiksi ymmärtääkseni myöhemmin kuin tapaus, joka muistuu nyt mieleeni lapsuuteni kirkosta.
Kävin isäni kanssa joitain kertoja joulukirkossa. Laulussa kerrotaan, että "he lähtivät pois kesken saarnan". Niin me ei koskaan tehty, yleensä minä vain nukuin saarnan ajan.
Samuli Edelman: "Kirkossa"
torstaina, marraskuuta 11, 2010
Laulu joka saa minut muistamaan jonkun.. Voih! Nyt tuntuu, että rima nousee. Tuntematta kuitenkaan rimakauhua valitsen tähän laulun kaukaa nuoruudestani. Jos se tuo jonkun mieleeni, niin ensimmäisenä ehkä sen laulajan Kristiina Halkolan. Taidat arvata, että nyt siirrytään kauas 60-luvulle! Lennokas kevyt sävellys, hauskat tarinanomaiset sanat. Tässä laulussa on alku, tässä laulussa loppu. Tämä laulu on tarina: "Jos rakastat"
keskiviikkona, marraskuuta 10, 2010
Mikä laulu saa minut surulliseksi? "Lyhyt matka on riemusta murheeseen". "Myrskyn jälkeen on poutasää". Eilen iloa, tänään surua. Näinpä kai se ihmisen elämä kulkee täällä. Tähän kohtaan on helppo laittaa laulu, joka on itselleni kuin myös läheisilleni suhteellisen ajankohtainen. Laulu on kauneimpia lauluja määrättyyn tilaisuuteen. Tämän laulun loputtua mieleni valtaa kuitenkin usko, että kohta aurinko paistaa, kohta on aika ilon. Ehkä piankin? Kari Rydman laulaa hyvin ja tuo lapsikuoron laulaminen aivan häkellyttää! Siihen on vaikea keksiä tarpeeksi positiivisia adjektiiveja. Kuuntelehan!
Kari Rydman: "Niin kaunis on maa"
tiistaina, marraskuuta 09, 2010
Mistä ilostun, mikä saa minut hyvällä tuulelle?
Tähänkin musiikkikappaleeseen minulla olisi montakin ehdokasta. Valitsen tähän niistä erään. Jo vuosikausia, varsinkin keväällä tämä laulu saa minut hymyilemään. Ehkä kuvittelen itseni täksi vanhaksi yöpukeiseksi herrasmieheksi joka tanssii kukkaseppele päässään kedolla! Lapset kirmailevat ympärillään, arvellen josko isänsä olisi saanut hepulikohtauksen? Ruotsalaista Evert Taubea parhaimmillaan, suomalaiset sanat nimimerkki Palle. Esittäjänä ajaton Tapio Rautavaara. Tätä esitystä ei ole monenkaan laulajan enää tarvinnut "parsia"
"Anttilan keväthuumaus"
sunnuntaina, marraskuuta 07, 2010
Seuraavaksi esittelen laulun josta vähiten pidän. Tuohan on otsikon sanoma. Se lieneekin hieman helpompi keksiä. Laitan tähän kappaleen jonka tekijöitä kyllä arvostan. Heillä on hyviäkin sellaisia, mutta tämä! Sanat, sanojen jako, esittäjä..Pah! Iskelmä noin vuoden takaa. Muistan kuinka aina ärsyynnyin kun sitä jouduin kuuntelemaan. Kanavan vaihtoa se tiesi heti radiossamme. Hei, ihan oikeesti! Finlanders "oikeesti"
Day 02 – Your least favorite song
Kas tässä otsakkeet.
Day 01 – Your favorite song
Day 02 – Your least favorite song
Day 03 – A song that makes you happy
Day 04 – A song that makes you sad
Day 05 – A song that reminds you of someone
Day 06 – A song that reminds of you of somewhere
Day 07 – A song that reminds you of a certain event
Day 08 – A song that you know all the words to
Day 09 – A song that you can dance to
Day 10 – A song that makes you fall asleep
Day 11 – A song from your favorite band
Day 12 – A song from a band you hate
Day 13 – A song that is a guilty pleasure
Day 14 – A song that no one would expect you to love
Day 15 – A song that describes you
Day 16 – A song that you used to love but now hate
Day 17 – A song that you hear often on the radio
Day 18 – A song that you wish you heard on the radio
Day 19 – A song from your favorite album
Day 20 – A song that you listen to when you’re angry
Day 21 – A song that you listen to when you’re happy
Day 22 – A song that you listen to when you’re sad
Day 23 – A song that you want to play at your wedding
Day 24 – A song that you want to play at your funeral
Day 25 – A song that makes you laugh
Day 26 – A song that you can play on an instrument
Day 27 – A song that you wish you could play
Day 28 – A song that makes you feel guilty
Day 29 – A song from your childhood
Day 30 – Your favorite song at this time last year
Let`s start!
Kun akustinen soitanta hivelee mieltä ja korvia. Laulun sanatkin herkistää mielen, niin alkaisiko tämä näin:
Day 01 – Your favorite song
tiistaina, helmikuuta 23, 2010
Tarina pienestä kirjasta
”Lapsuuteni lempikirja ja sen vaikutus minuun”
Muistan lapsuudestani monta hyvää satukirjaa. Sen aikaisten satujen loppuun liittyi hyvin usein opetus.
Eräs kirjailija jota lapsuudessani luettiin paljon ja joka on hyvin kestänyt mielestäni luettavuutta näihin päiviin asti on H.C. Andersen. Muunmoassa hänen taitavat tarinansa Rumasta ankanpoikasesta sekä Keisarin uusista vaatteista lienevät meille kaikille tutut. Luin myös ns. poikien kirjoja Robinson Cruseon seikkailuista Tarzaneihin. Robin Hood seikkaili Sherwoodin metsissä iloisten veljiensä kanssa, ryöstäen rikkailta ja jakaen saaliinsa köyhille. Silloin 50- 60 luvulla pojat lukivat paljon seikkailukirjoja. En tehnyt asiassa siinä mielessä poikkeusta.
Kuitenkin nykyään kun tarkemmin ajattelen ja mietin, niin tämän hetkiseenkin käyttäytymiseeni on enemmän vaikuttanut eräs pieni kirja. Se kirja on tehnyt vaikutuksen minuun varmasti tietämättänikin. Se on kulkenut mukanani elämäni polulla, niin ilon kuin surunhetkinäkin. Se on muisto minun lapsuudestani. Sen vaikutus on ollut suurempi kuin monen muun isomman kirjan. Se kirja ei ole seikkailukirja, ei ehkä edes satukirja! Kuitenkin jos sitä nytkin muistelen minun on helppo siirtyä lapsuuteni kotiin sen erääseen aikaiseen aamuun (ainakin lapsen mielestä):
Nukun omassa sängyssäni ja olen varppeillani. Kuulen alakerrasta kolinaa sen tarkoittaessa sitä että isäni on jo herännyt. Olin edellisenä iltana syönyt ruokaa aivan liikaa. Vielä jälkiruoaksi olin ahminut lahjaksi saamiani karamelleja niin paljon että olin nukkunut todella huonosti täyden vatsani kanssa. Isäni raottaa makuukammarimme ovea ja kuiskaa hiljaa ettei siskoni vain heräisi:
No niin herää jo, kohta lähdetään!
Nopeasti riisun uuden lahjapyjamani, puen toiset vaatteet ylleni. Alakerrassa minua odottaa jo aamuteeni. Sitä juodessani isäni ajaa partaansa. Parranajon lomassa hän huikkaa minulle:
Ota mukaan se pienempi kirja siitä kirjahyllystä, se on sen isomman päällä!
Pienen kirjan alla olevaa isompaa veljeni olikin illalla lukenut ennen perheemme ruokailua. Koppaan kirjasen mukaani. Päällysvaatteet nopeasti ylleni ja olen jo ulko- ovella menossa, kun isäni vielä huolehtii:
Onhan sinulla tarpeeksi vaatetta päällä? Ulkona on melko kova pakkanen!
On on, kyllä minä pärjään. Mennään jo! Vastaan.
Vielä lähes pimeässä aamussa kiiruhdamme ohitse nukkuvien ikkunoiden. Joidenkin talojen ikkunoissa palaa valo, siellä on jo herätty uuteen aamuun. Näemme matkallamme useita ihmisiä jotka meidän tavoin ovat menossa aamuiseen joulukirkkoon. Kirpeä talviaamun pakkanen saa meidät kiirehtimään kävelyämme. Saavumme hyvissä ajoin kirkkoon. Sisälle mentyämme, istuuduttuamme penkkiin kysyin isältäni:
Kauanko tämä kestää?
Reilun tunnin, hän kuiskasi.
Muistan silloin, ja olihan minulle opetettukin, ettei kirkossa saanut puhua kovaa. Suntio oli juuri asetellut seurakunnan nähtäväksi laulettavien virsien numeroita taululle. Avaan pienen mustan kirjan ja löydän ensimmäisen laulettavan virren numeron 2. Tämä on tuttu joulunaikainen virsi: ”Avaja porttis ovesi, käy Herraas vastaan” ...
Aivan taulun alareunassa näen toisetkin tutut numerot 21. Melkein hihkaisin isälleni tietäväni tuonkin!
Sitten äkkiä muistin, ettei täällä saanut puhua kuin kuiskaamalla:
Tuo viimeinen on ”Enkeli taivaan!”
Niin on, vielä madaltaen ääntään isäni valistaa:
Se lauletaan sitten seisaaltaan ja lopuksi.
Tänäkin vuonna joulunaikaan kun olen kuullut Samuli Edelmanin laulamaa kaunista laulua ”Kirkossa” minusta tuntuu, että jotakin liikahtaa sisälläni. Lauluhan kertoo isästä, hänen pienestä urheasta lapsestaan ja tämän väsymyksestä joulukirkossa. Itselleni on tullut lämmin ajatus, kuin ahaa elämys: tuo lauluhan on aivan totta ja se voisi hyvinkin kertoa isästäni ja minusta.
Siellä joulukirkossa minäkin saatoin kesken saarnan torkahdella. Sen kuitenkin olen muistavinani, että laulamaan aina heräsin. Usein myös tunsin, että pitkästyin siellä. Kesken kirkonmenojen emme kuitenkaan koskaan sieltä lähteneet. Vaikka kotona minua jo houkuttivat ja odottivat Joulupukin tuomat uudet leikit ja lahjat.
Se pieni musta kirja kulki kanssani lapsena usein myös kesäisin. Äitini toimi silloisen syntymäkuntani kauppalan seurakunnan mummokerhon kesäleirien vetäjänä. Virsikirja oli siellä tuttu näky jokaisen mummon kädessä heidän tullessaan parakeistaan aamupalalle. Iltapalan aikaan päivän päätteeksi laulettiin useampikin virsi. Mm. virsi numero 600 ”Oi jos mä Herra matkamies maan”, kävi hyvin tutuksi. Niin myös virsi 555 joka laulettiin yhdessä jo hämärtyvään kesä- iltaan: ”Oi Herra luoksein jää jo ilta on”.
Allekirjoitan täysin sen, että musiikilla on eräs miellyttävä tapa. Se tuo mukavia muistoja lähes meille kaikille. Joskus ne soi duurissa, joskus taas mollivoittoisesti. Usein se kuitenkin koskettaa meitä tavalla tai toisella. Itseäni tarkastellessani olen havainnut, että muistan ja tunnen numeroilta monet vanhan virsikirjan laulut. Ne ovat seuranneet minua lapsuudestani. Niinpä kun kotikuntamme pappi kysyi nuorenparin lempivirttä vihkiäkseen vaimoni ja minut seitsemänkymmentä luvun alussa, vastasin siekailematta: Virsikirjan numero 164 ”Mä kauniin tiedän kukkasen – kiitos!” Uskonto ei sinänsä tarttunut suurellakaan otteella itseeni, mutta ne muistorikkaat lauluhetket ja ne tunnelmat ovat mukanani elämässäni useinkin. Ja tietenkin se sama musta pieni kirja on yhä kirjahyllyssäni, kunniapaikalla.
Meille kaikille lienee tuttu sanonta: ”Luen sinua kuin avointa kirjaa” on perheessämme muotoutunut vaimoni sanomaksi näin: ”luen sinua kuin avointa kirjaa - virsikirjaa”. Mutta se onkin sitten jo eri tarinan aihe.
