Melontaretkeni kesällä 2009 toinen osa

Näin matka jatkui yläjuoksulta..
Seuraavan viikon sääennuste näytti minulle vihreää. Hyvin houkuttelevalta se kuulosti: Pilvipoutaa ja tuulta vain 2-4 km/h! Päätös lähteä hakemaan kotiin kajakkiani syntyi nopeasti. Taas tyttäreni kyydillä Äänekoskelle, serkkuni avustamana kajakki Kuhnamon rantaan ja menoksi! Kiitin kajakkini kantoavusta ja morjestin serkkuani noin kello 12.30. Lievä vastainen tuuli, mutta täysin siniseltä taivaalta estoitta paistava aurinko häikäisi silmiäni. Laitoinkin aurinkovoidetta iholle ja aurinkolasit silmilleni. Kuhnamo on yläosaltaan hyvinkin kapea järvi, lähes virta. Sen rantamille oli tullut sitten viimenäkemän paljon uutta asutusta. Saarijärven reitti tuo lisää vettä järveen Nalkinsillan yläpuolella. Vauhti kiihtyi, tutut lapsuudestani muistamani paikat Kannanniemi, Kuskallio, Tärttälahti jne. Sitten olikin vuorossa Pankkisilta. Nykyään viralliselta nimeltään Kotakennäänsalmen silta ja sen alitus.

Äänekosken Piilolanniemen rannat toivat mieleen monet uimareissut lapsuudesta. MB, Metsäbotnian tehdas näytti siistiltä kesäisessä auringonpaisteessa.

Ennen se olikin Metsäliiton Äänekosken tehdas. On ilo havaita, että siistiytyminen ei ole jäänyt pelkästään tehtaan ulkoiseen olemukseen, vaan mikä tärkeintä, osansa puhdistautumisesta on saanut tehtaan läheiset alapuoliset vesistöt. Ohitan Paatelan kanavan jossa Keitele on taas hieman lähempänä Kuhnamoa. Korkeusero järvien välillä on noin 7,5- 8 metriä. Karttaa en vielä tutkinut, nytkin kaukana häämöttää jo Pörrin silta Kapeenkoskella. Sinne myötävirtaan on helppo osata. Ensimmäiseen sulkuun tulen noin kolme tuntia melottuani. Matkaa on kertynyt noin 17 km.

Muita menijöitä tai tulijoita ei näy. Hyvin on opastettu tämä itsepalveluun perustuva sulku. "vedä narusta ja odota vihreää valoa" Näin tein ja noin viiden minuutin kuluttua meloin jo sulun sisällä. Vasemmalla puolella eräästä riippuvasta köydestä kiinni ja odotus kunnes vesi laskee. Helppoa ja nopeaa! Pudotusta tässä sulussa on noin kolme (3 m.) Jos tämänkin kannaksen ylitse joutuisin kantamaan kajakkiani niin, huhhuh, olisi väsymys käynyt jo käpälään! Varsinainen Kapeenkoski yhtyy vasemmalta sulun alapuolella. Sen pärskeet tuovat mieleen lapsuuden monet onkireissut. Kävimme täällä kavereitteni kanssa virvelöimässä usein jo keväällä. Muualla vielä jäiden peittäessä järvet olivat täällä vedet jo vapaat. Muistan miten vesi haisi pahalle, Kalat (pääasiassa hauet) olivat epämuodostuneita, silmäpuolia sairaita kaloja. Mutta meillehän tärkeää oli tärkeää saada tuntea vain kalan tärppi! Niitähän tämä vesistö todella tarjosi viisikymmentä luvun lopulla ja kuusikymmentä luvun alkupuolella jolloin siellä kalastimme. Näin jälkeenpäin tuntuu oikein ihmeeltä, miten joku tehdas sai siihen aikaan laskea suoraan järveen puhdistamattomana jätteensä?! Toki, jos ajattelen, toihan se epäilemättä työtä Äänekoskelle, Sen aikainen kauppala, nykyinen kaupunki vaurastui ja kasvoi kaupungiksi "tehtaan varjossa". Kummalliselta tuntui myös se kun kuulin, että tehdas alkoi puhdistamaan jätevesiään. Olin silloin jo toisella paikkakunnalla töissä. Muistan kun mietin, että miksiköhän? Näin se silloin minulle kerrottiin: Äänekoskelaisen paperinostaja Saksassa oli sanonut tehtaan myyntimiehille, että "emme osta sellaisen tehtaan tuotetta joka likaa läheiset vesistönsä!" Jos näin oli, jos kertomus pitää paikkansa niin totean vain, että kiitos sinne aktiivisille, luonnonarvoja ymmärtäville ostajille! Heitäkö saanemme kiittää puhtaista Äänekosken alapuoleisista vesistä?! Silloin noin 50 vuotta sitten ei luonnolla ollut puolesta täällä seudulla montaakaan puolesta puhujaa. Silloisia tehtaan omistajia ei kiinnostanut vesien puhtaus. Silloin työläisetkin marssivat Vappuisin vain omien tavoitteidensa takia. Eipäs kukaan silloin keksinyt marssia luonnon puolesta!
Iloksemme nyt tilanne Kapeenkoskella ja siitä alaspäin on muuttunut. Kapeenkoskesta on tullut mainio virkistyskalastuspaikka. Taimen elää ja voi hyvin koskessa. Kosken rantamilla on nuoruudessan juoksennellut sanoittajamestari Repe Helismaa, sen poikki kulki vanha kauppareitti Laukaasta Saarijärvelle. Vielä vanhempia, rautakauden aikaisia asumuksia on kaivettu esille Kapeenkosken rantaharjulta. Alueella on varmasti matkailullisiakin mahdollisuuksia nyt kun Äänekosken tehdas hoitaa oman osansa veden puhtaudesta.
Saattoi mennä hieman paatoksellisuudeksi, mutta.. Kapeen sulun jälkeen huomattava myötä virta vei kuin itsestään kajakkiani kohti kymmenen kilometrin (10 km) päässä olevaa Kuusaata. Taukopaikkani oli "Koskikahvila." Vastapuolella olisi ollut Varjolan tila, jossa yrittäjä on tehnyt menestyksekästä työtä jo vuosien ajan. Vaikeaa oli rantautuminen kahvilan edustalle. Ehkäpä kajakilla heille saapuva asiakas ei jokapäiväinen tapahtuma. Miksi siihen panostaisivatkaan? Kuusaan sulun vetonaru oli hieman lyhyt.

Sen melalla oikein kurkotti niin sai juuri ja juuri sen käsittelyyn! Pudotusta seuraavaan veden korkeuteen oli noin 4 metriä. Taas sulun alla sain hyvät vauhdit kohti seuraavaa etappia Laukaan satamaa. Vanhoista kalliomaaluksistaan tunnettu Saraakallio jäi vasemmalle kun niemen takaa jo näkyi Laukaan asuntomessualue (v. 2003). Toimiva ja hyvin varusteltu satama jossa parastaaikaa oli menossa onkikilpailut. Seuraavassa saaressa olisi ollut retkisatama varustuksineen, mutta pidin kuitenkin ajankohtaa vielä aikaisena, joten myötä virta houkutti eteenpäin.. Noin kymmenen kilometrin (10 km.) päässä olisikin seuraava sulku, Kuhankoski. Pudotusta sama nelisen (4 m) metriä kuin Kuusaassakin. Sulusta sai taas mukavat vauhdit eteenpäin. Nyt alkaisin etsiä jo yöpymispaikkaa, olihan matkaa jo tullut tehdyksi noin 35 kilometriä. Oikealla puolella olisi ollut houkuttelevakin "jokamiehen" ranta, mutta joitain kilometrejä sitä tutkittuani en löytänyt mieleistä. Rannat olivat karjan jälkiä täynnänsä. Se että heräisin aamulla sonnien meluun teltassani ei oikein houkutellut. Tiedä vaikka olisivat kivelle minut saartaneet! Kohta oikealla puolella olikin koko liha (?) -karjalauma käyskentelemässä rannassa. Mieleen juolahti se Ympäristöministeriön paljonkin puhuttanut päätös kesämökkien sekä rantojen maatilojen jätevesien puhdistamisesta. Laki on siinä mielessä hyvä suojellaanhan siinä luontoamme. Mutta onko mietitty mitä saa aikaan satapäinen karjalauma? Se vedessä seisoskellessaan näkyy pudottelevan niin "harmaita vesiäkin kuin mustiakin? Kysymyksessä lienee "jokalehmänoikeus" (vrt. meidän "jokamiehenoikeus").
Ravistan mielestäni pois lehmän kellojen kilkatukset ja palaan taas tähän hetkeen ja kuin yllättäen tulen jo Vuonteen sillan alle! Hups, olenko jo niin pitkällä? Lehmän sontia miettiessäni olin jo tullut paljon yli tavoitteeni. Huomasin sillan jälkeen oikealla laiturilla pelastusrenkaan, ja sillähän on tietty merkitys. Ystävällinen nuorimies oli rannassa kunnostamassa hankkimaansa aarrettaan; mahonkivenettä. Hänen suosituksestaan löysin tästä kunnan hoitamasta satamasta teltalleni määräalan jossa päätin yöpyä. Vesi oli siinä päivänmittaan meloessani muuttunut niin arveluttavan väriseksi, etten keittänyt siitä itselleni edes "lämmintä kuppia." Tyydyin banaaneihin ja energiageeleihin. Voimistelun jälkeen veteydyin lämpimään makuupussiini ja uni tulikin ilman että olisin sitä erikoisesti pyytänyt. Yöllä kuulin kun ensimmäistä kertaa retkelläni hieman satoi. Vain kuitenkin hyvin niukasti ettei siitä haittaa ollut, mieluummin päinvastoin saattoi vain syventää untani. Aamulla heräsin noin kuuden aikaan. Kevyt aamupala, voimistelu ja leirin purku. Seitsemän (07) aikaan olinkin jo valmis jatkamaan matkaani. Kartan mukaan tästä oli vain noin reilu kymmenen (10 km) kilometriä Vaajakoskelle. Laivaviitoitus opasti minut sinne. Perinteisesti oijoin taas reimareiden välistä matalikkojen päältä. Kaunisharjun kauaksi näkyvät talot ohjasivat minut Vaajakosken nieluun. Viimeiseen sulkuun sain seurakseni Jyväskylään menevän moottorialuksen. Ei ongelmia siinäkään sulussa. Vesi putosi sulussa vain noin kaksi ja puoli metriä (2,5 m), nopein sulku tämä viimeinen. Vastatuuleen meloin viimeistä kymppiäni. Vielä tein yhden pysähdyksen, aivan mielenkiinnosta halusin nähdä veneilykeskus Noukanniemen.

Tämä hotelliravintola on valittu monet kerrat Jyvässeudun parhaaksi yritykseksi sarjassaan. Halusin laajentaa ymmärtämystäni, että -miksi? Kävin kahvilla, olin melonut jo jonkun kilometrin ja huomasin miettiväni yhä sitä asiaa.

Nyt näin horisontissa jo Harjun tornin sekä Laajavuoren hyppyrimäen silhuetit. Puhelinsoitto tyttärelleni, että olen hieman aikaani edellä ja laskeudun Lutakon hiekkarannalle noin klo 12. Tämän aamuinen matka oli noin kaksikymmentä kilometriä (20 km) Lastasimme kajakin peräkärryyn ja retkeni oli valmis!

That`s the end of little kayak!

Huomioita retkelläni:

* Kokonaismatkani lienee noin 145 km
* Mainio apu matkan suunnitteluun ja mittaamiseen!(http://www.retkikartta.fi/)
* Keiteleen veden kirkkaus ja puhtaus on todellista!
* Yksin meloessa päivämatkat "pitenevät" minulla 20-45 km:
* Säätiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä matkalla.
* Suosittelen parempaa kameraa mukaan. (nämä kuvat kännykkäkameralla)
* Tieto jollekin maalla olijalle retkestäsi! (Kiitos Alfonso!)
* En lähtenyt "suorittamaan retkeä", vaan nauttimaan!
* Kiitos vaimolleni ymmärtämisestä
* Kiitos sisarelleni henkisestä mukanaolosta!
* Kiitos ystävät kannustuksista!
* Suomen luonto on kaunis, suosittelen sinne menoa!!