Suuremmilla vesillä

Kävin vaimoni kanssa etelässä, Välimerellä. Italialaisen auringon lämmössä parvekkeellamme mietin, että kauankohan ottaisi aikaa jos tuosta rannasta kajakkini vesille laskisin ja sillä Afrikkaan meloisin? Vaatisi varmastikin kompassin sekä Gps: n jotta suunnassa pysyisi. Muutenhan sitä voisi jäädä pyöriskelemään rinkulaa keskelle Välimerta. Olen ainakin kuullut, että jos ihminen ilman kompassia metsässä yrittää suoraan kulkea, niin käy kuin jänikselle, ympyränmuotoiseksi kulku käy. Sama tulos olisi kai merellä? Mukavan lämmin sää oli vielä näin lokakuun toisella viikolla Sisiliassa. Siellä syntyi ajatus kirjoittaa eräästä näkemastäni...henkilöstä. Naapuri parvekkeella näin tuon tuon perheen. Perheen nimet sekä iät noin arvioina: Jani 5, Helena 35, Markku 40. Markku oli tullut selvästi rentoutumaan tänne etelään. Ehkä ressilomalle, lataamaan akkujaan? Lähes jokaisena iltana hän "pilkki" parvekkeen muovisessa tuolissaan Azzurron tölkki kädessään. Alkuyön tunneilla Helena ihanasti piti huolta rakkaastaan ja talutti miehensä nukkumaan. Vaimoni minua valisti: Mies on yrittäjä ja tekee lujasti ja paljon töitä! Lakonisesti tuohon vastasin, että niinpä, että sen myös huomaa vaimonsa naamasta. Helena on hyvin säilynyt ehkä myös hyvin pidetty rouva. ryhdikkäät vaatteet, korot kengissä yli maagisen kiesimäisen 7 senttiä. Tyylikkästi leikatut hiukset, jotka aamupalalla kuuluvatkin olla hieman sekaisin. Mieleeni muistui laulu seitsemänkymmentä luvulta: She`s a high steppin`lady.. Allasalueella hän kulki päivisin hieman rauhattomasti musta laukku käsivarrellaan. Lähes viimeisenä aamuna hänen sijoittaessaan Pradan laukkunsa pöydälle paahtoleipien yms. joukkoon hän viestitti ulospäin väsymystä. Silloin oivalsin asian jota mietin vielä pitkään. Ulkoisesti Helena oli upeassa, tyylikkäässä kunnossa. Elintaso yrittäjän vaimona hyvä, ehkä huoletonkin. Jani kasvava lapsi, kohta nuorimies joka astii ja omaksuu tapoja ympäriltään koko ajan. Asia jota itse jäin aprikoimaan ja jonka myös tulomatkalla lentokoneessa vaimolleni kerroin oli se mikä tältä muuten niin miellyttävältä rouvalta puuttui. En sitä nähnyt hänen puhuessaan miehelleen, en sitä tavoittanut edes silloin kun hän lapsensa kanssa sanan vaihtoi. Hyvän huomenen hän sanoi naapureilleen aamupalalla totisin kasvoin. Voi miten ihana ja täydellisempi tuo Jumalan luoma henkilö olisikaan ollut jos hän olisi hymyillyt! Se häneltä puuttui, HYMY! - ja sen mukana kaikki voisi joku sanoa. Olin vilpittömästi pahoillani kun seitsemän päivän loma Etnan juurella, Sisilian kauniissa maisemissa ei siihen riittänyt, mikähän olisi?